Etusivu  |  Tuotteet  |  Tutkimukset  |  Myynti  |  Yhteystiedot  |  Saloy

HIUSSIEPPARI kerää pesussa irtoavat hiukset

 ja pitää lavuaarin, ammeen ja suihkualtaan

hajulukon puhtaana ja hygieenisenä

Likaisten lattiakaivojen ja lavuaarien hajulukkojen terveysriskit

Insinööritoimisto Saloy Oy:ssä kehitettiin 1990-luvun loppupuolella lattiakaivojen puhtaanapitoa helpottamaan Kaivokielo lattiakaivosuodatin (nykyisin Sinituotteen valikoimissa). Ennen vuosituhannen vaihtumista soitti tuntemattomaksi jäänyt rouva Kotkasta Saloy Oy:hyn ja kertoi, että heidän perheessään olivat lasten allergiaoireet ja ihottumat loppuneet saman tien, kun lattiakaivo oli puhdistettu ja alettu pitää puhtaana Kaivokielon avulla. Kotkalaisrouvan soitto käynnisti sarjan tutkimuksia.

WC-pöntöissä, lavuaareissa ja lattiakaivoissa on mutka, jossa oleva muutama desilitra vettä on ainoa este viemärikaasujen ja -bakteerien leviämiselle sisätiloihin. Tätä mutkaa kutsutaan hajulukoksi. Lattiakaivoissa ja lavuaareissa hajulukkoon kerääntyy usein pesussa tai kammatessa irtoavia hiuksia, jotka keräävät ympärilleen muuta likaa. Hiuksista muodostuu usein punos, joka ulottuu hajulukosta pitkälle viemäriin. Tällainen hiuspunos pystyy tyhjentämään hajulukon vedestä kapillaari- ja lappoilmiöiden johdosta jopa muutamassa tunnissa.

Tutkimus tyhjentyneiden lattiakaivojen vaikutuksesta sisäilmaan

Eräässä kohteessa mittasimme kerrostaloasunnon kylpyhuoneen ilman ammoniakkipitoisuutta. Kylpyhuoneessa oli edellä kuvatulla tavalla vedestä tyhjentynyt lattiakaivo. Ammoniakkipitoisuus oli 2016 mikrogrammaa kuutiometrissä ilmaa. Lattiakaivo puhdistettiin ja hajulukko täytettiin vedellä. Seuraava mittaus tehtiin kolme vuorokautta myöhemmin. Nyt oli ammoniakkipitoisuus 40 mikrogrammaa/kuutiometri. Toisessa kohteessa mitattiin ammoniakkipitoisuus omakotitalon kylpyhuoneessa. Lattiakaivon hajulukko oli täynnä vettä. Ammoniakkimäärä oli 61 mikrogrammaa. Hajulukko tyhjennettiin vedestä ja seuraava mittaus tehtiin kolmen tunnin kuluttua tyhjennyksestä. Nyt oli ammoniakkipitoisuus noussut 958:aan mikrogrammaan/ kuutiometri.

Sosiaali- ja terveysministeriön Sisäilmaohjeen 1997 mukaan kohonnut, mahdollista terveyshaittaa indikoiva sisäilman ammoniakkipitoisuus on 40 mikrogrammaa kuutiometriä kohti. Molemmissa kylpyhuoneissa oli koneellinen ilmanpoisto. Kaikissa muissakin tutkimissamme kohteissa kulki ilmavirta tyhjentyneissä kaivoissa aina viemäristä huoneisiin päin, jos kohteessa oli koneellinen ilmanpoisto. Jos ilmanvaihto ei ollut koneellinen, kulki ilmavirta poikkeuksetta huonetiloista viemäriin. Mainittakoon, että tekemiemme puhelintiedustelujen mukaan ovat allergiat lisääntyneet suunnilleen samassa tahdissa koneellisen ilmanpoiston yleistymisen kanssa 1970-luvulta lähtien.

Tutkimus lattiakaivojen kansien bakteereista saunojen pesuhuoneissa

Tässä tutkimuksessa tutkittiin helsinkiläisen kerrostalon kolmen eri saunaosaston, eli A, B ja C-portaiden pesutilojen lattiakaivojen kansien bakteeripitoisuuksia. Laboratoriotutkimuksissa mitattiin kansien kokonaisbakteerimäärä ja ulosteperäisten kolibakteerien määrä. Kaikkien lattiakaivojen hajulukot olivat tutkimukseen ryhdyttäessä likaisia ja niissä oli runsaasti hiusmassaa. Näytteiden oton jälkeen kaivojen hajulukot puhdistettiin ja uudet näytteet otettiin kymmenen päivän kuluttua hajulukkojen puhdistuksesta. Hajulukkojen puhdistuksella oli oleellinen vaikutus kansien bakteeripitoisuuksien alenemiseen. Kolibakteerien määrä väheni puhdistuksen jälkeen 90 % ja kokonaisbakteerimäärä reilusti yli 99 %. Bakteeritartuntavaara kansista jalkoihin esimerkiksi kantapäissä usein olevien haavaumien kautta on ilmeinen.

Yleistä

Muissa tutkimuksissamme olimme jo havainneet, että ulosteperäisiä kolibakteereita löytyi hajulukoista aina, kun kaivo oli likainen. Mielenkiintoisen poikkeuksen teki ruotsinlaivan hytin suihkun hyvin likainen lattiakaivo, jota tuskin oli puhdistettu koskaan laivan olemassaolon aikana. Kolibakteereita ei silti löytynyt hajulukon hiusmassasta lainkaan! Tämä selittyy sillä, että laivoissa wc-vedet menevät eri viemäriputkistoihin kuin pesuvedet. Rakennuksissa wc- ja pesuvedet johdetaan samaan viemäriin. Kolibakteerit eivät siis "putoa" ihmisistä kaivoihin, vaan nousevat sinne vastavirtaan viemäreistä.

Tutkimuksiemme aikana tapasimme turkulaisen rakennusmestarin, joka on elävä esimerkki viemäribakteerien vaarallisuudesta. Hän oli saanut lavuaarin hajulukkoa paljain käsin puhdistaessaan sormeensa pienen naarmun. Käteen tuli bakteerien aiheuttama vakava tulehdus, iho kuoriutui kädestä eikä käsi kuukausia kestäneestä hoidosta huolimatta palannut koskaan ennalleen. Hän oli tulehduksen johdosta jopa hengenvaarassa.

Toimenpiteet asiantilan parantamiseksi

Lattiakaivojen ja lavuaarien hajulukkojen puhdistus ei tunnu kuuluvan kenellekään. Lattiakaivon puhdistamiseksi on avattava hajulukossa oleva tulppa ja lavuaarin hajulukko on purettava osiin. Siivoojilla tai "kotiväellä" ei ole useinkaan työhön tarvittavaa ammattitaitoa eikä työkalujakaan. Putkimies kutsutaan paikalle yleensä vasta silloin, kun viemäri on tukossa. Tukoksien avaamiseen kehitetyt vahvat liuottimet voivat sulattaa havaintojemme mukaan tukoksen lisäksi myös hajulukon muoviosia.

Tutkimuksiimme perustuen uskomme, että lattiakaivojen ja lavuaarien hajulukkojen puhtaanapidolla on suuri merkitys ihmisten terveydentilaan. Hajulukot pitäisi puhdistaan vähintään pari kertaa vuodessa ja puhdistus pitäisi sisällyttää muun kiinteistönhuollon piiriin.

Hajulukkojen puhtaanapitoa helpottavat kaupoista saatavat lattiakaivosuodatin KAIVOKIELO ja lavuaareihin kehitetty vastaava tuote, lavuaarin HIUSSIEPPARI.

Uudisrakentamisessa pitäisi wc- ja pesuvedet johtaa eri viemäriputkistoihin ja yhdistää viemärit vasta ulkona tarkastuskaivossa. Pesuvesien viemäri tulisi varustaa tarkastuskaivossa hajulukolla. Näin menetellen eivät ulosteperäiset bakteerit tai ammoniakkipitoiset viemärikaasut pääsisi lainkaan sisätiloihin.

Edellä mainituilla toimenpiteillä olisi todennäköisesti suuri merkitys myös sairaalainfektioiden torjunnassa.

Tapio Salminen

Insinööritoimisto Saloy Oy